Venäläinen Hyvänteväisyysyhdistys Suomessa r.y./Ryska Välgörenhetsföreningen i Finland r.f. sai alkunsa yksityisestä aloitteesta. Suomen Senaatti vahvisti yhdistyksen säännöt 28.10.1871. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena oli m.m. turvata varattomien perheiden kouluikäisten lasten mahdollisuus koulunkäyntiin. Vuonna 1880 yhdistys avasi Helsingissä lastenkodin, jonne otettiin myös vanhuksia asumaan. Vuonna 1881 yhdistyksen sääntöihin tehtiin lisäys, jonka mukaan yhdistyksellä oli oikeus hankkia kiinteää omaisuutta. Niinpä vuonna 1892 yhdistys hankki kiinteistön Liisankadun ja Maurinkadun kulmatontilta. Talo kunnostettiin ja siihen sijoitettiin sekä lastenkoti että vanhainkoti, jonka nimeksi tuli Elisabetin koti. Näin voidaan yhdistyksen vanhainkodin perustamisvuodeksi katsoa vuosi 1892.

Vuonna 1912 aloitettiin uuden kiinteistön rakentaminen Itäisen Viertotien ja Sörnäisten satamaan johtavan tien risteykseen (nykyinen Hämeentie 55). Arkitehtina toimi N.B.Meder. Talo valmistui syksyllä 1913. Seuraavana vuonna 1914 talon kolmanteen kerrokseen varusteltiin kotikirkko, josta tuli talon hengellinen keskus.

Elisabetin kodin nimi muutettiin 1940 Helenan lasten- ja vanhainkodiksi. Ellen af Forsellesin ja ruhtinatar Olgan muistoksi. Ruhtinatar Olga sai kasteessa nimen Helena.
Ensimmäinen maailmansota johti yhdistyksen taloudelliseen ahdinkoon. Varojen puutteessa yhdistys joutui supistamaan käyttötilansa pienimpään mahdolliseen, jotta pystyttiin huolehtimaan 80 lapsen ja vanhuksen hoidosta. Osa tiloista annettiin vuokralle ulkopuolisille.

Talvisodan ja jatkosodan aikana lasten lukumäärä’ vähennettiin kun evakuoituja vanhuksia tuli lisää. Talo ja piharakennukset vaurioituivat pommituksissa. Sodanjälkeisen ajan korjaustyöt olivat luonteeltaan vain reikien tilkitsemistä, kun varojen puutteen vuoksi oli pakko turvautua vaurioiden väliaikaiseen paikkailuun. Lastenkoti lakkautettiin vuonna 1953.
Vanhainkodin sairasosaston vanhukset siirrettiin 50-luvulla kolmanteen kerrokseen kirkkosalin viereiselle osastolle. Ajatuksena oli, että hekin voisivat seurata kirkon palveluksia. Vuonna 1961 taloon asennettiin ensimmäinen hissi.

Vuonna 1972 talossa tehtiin perusparannustöitä uudelleenjärjestelyineen ja teknisine uudistuksineen Helsingin kaupungilta saadun lainan turvin (300 000 Suomen markkaa). Tällöin vanhusten asuinolosuhteet paranivat huomattavasti. Osa hyväkuntoisista vanhuksista sai oman huoneen asukasmäärän ollessa ennallaan. Tonttikysymyksen ratkaisu vuonna 1972 oli edellytyksenä koko myöhemmälle kehitysohjelmalle.

Vuodesta 1996 alkaen Helenan Vanhainkoti on ylläpitänyt Helenan Vanhainkodin Säätiö. Asukaspaikkoja on lisätty rakentamalla vuonna 1988 valmistunut viisikerroksinen kiinteistö, josta osa on vuokrattu Helsingin kaupungille lasten päiväkotitoimintaa varten.

Vuonna 2003 avattiin uuteen lisärakennukseen ryhmäkoti Serafima.

Päärakennus yhdessä sivurakennuksien ja pihan kanssa muodostaa ainutlaatuisen kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden vain parin kilometrin päässä Helsingin keskustasta.